marmoritalo

Aivomyrskyä, ideoita, mielikuvia ja tunteita the Knifen kappaleesta Marble house.

Pimeä talo, jossa asuu kahdestaan mies ja nainen. Nainen pitää miehestä huolta, sillä tämä on sairaalloinen, heikko ja ehkä ei pysty edes puhumaan tai näkemään. Mies on kuitenkin luonteeltaan naista vahvempi, sillä naisella on luultavasti jonkinsorttinen persoonallisuushäiriö tai pakkomielle. Talon ikkunat on teljetty, laudattu tai kun verhot vetää sivuun, ikkunat paljastuvat umpeen muuratuiksi. Huoneissa ei ole paljoakaan kalusteita, mutta yhdessä makuuhuoneessa on takka. Tämä taitaa olla juurikin se huone, jossa miestä hoidetaan. Talo on kaksikerroksinen ja portaat johtavat alas marmorilattiaiseen keittiö- ja ruokasalitilaan, joka on sekin melkein tyhjillään, paitsi, että nainen tekee siellä joskus ruokaa miehelle. Ainoastaan nainen käy alakerrassa. Mies ei voi tai tahdo mennä sinne. Tämä on hieman flegmaattinen, muttei elämäniloton tai epäutelias. Päinvastoin, mies on rauhallinen, kiinnostunut kaikesta ympärillään - tarkkailija, jota nainen pitää ennalta-arvattavana ja heikkona. Naisen ja miehen suhde on platoninen ja joskus nainen saattaa vahingoittaa miestä. He ovat luultavasti lähes samanikäisiä. Nainen käy joskus talon ulkopuolella, mutta muuten ulkomaailmaa ei ole olemassa. Nainen ja mies luultavasti kuolevat kartanossa, mutta se ei huoleta kumpaakaan. Mies on kalpea ja väritön ja tämän tukka on väriltään maantienharmaan ja kuivan heinän väliltä. Nainen on latino ja tällä on paksu, musta tukka. Nainen on lyhyt, sitkeä ja vahva ja tällä on suuret, silmät ja lähes mustat iirikset. Mies on pitkä ja laiha ja tämä aivan kuin hohtaa pientä, heiveröistä valoa, aivan kuin mustavalkoelokuvien kynttilät. Miehestä myös kuuluu kappaleen alussa soiva rapea, ritisevä ja hieman takkatulimainen paukkuva ääni. Kuin pieni, nopea sydämensyke. Nainen kuulee aina missä mies on, mutta on vaivaantunut siitä, koska ei tiedä, mikä saa miehen loistamaan valoa ja 'ritisemään'. Kaksikon elämä on muuttumatonta, paikalleen pysähtynyttä, muttei surullista. He eivät enää jaksa muistaa, miksi he ovat talossa, miksi nainen hoitaa miestä, miksi mies on sairas, mutta tämä vain jatkuu, koska se on miehelle ja naiselle kuin hengittämistä. Luonnonlaki, joka vain tapahtuu, eikä sen oikeutta tai vääryyttä tarvitse ajatella. Nainen kuitenkin joskus tuntee olonsa levottomaksi, mutta kun hän istuu miehen kanssa kahdestaan takkahuoneessa, kumpikin tajuaa, että näin vain on ja, kuten laulussakin sanotaan, heillä on jotain yhteistä. Taustalla talossa ei ole koskaan valoja muutamia kynttilöitä ja takkatulta lukuunottamatta eikä näin ollen siellä koskaan koita päivä. Pimeys on noenmustaa, harmaata, violettia. Tapettien ja huonekalujen värit ovat likaantuneita, aivan kuin jokainen sininen, keltainen ja punainen ym. olisi piilossa tai nukuksissa paksun pölykerroksen alla.

Ja tämän aion joskus maalata näkyväksi.